Leader-rahoituksella on vuosien varrella kunnostettu lukuisia kylä- ja seurantaloja. Monella talolla järjestetään säännöllisesti kyläkahveja ja kylälounaita. Kahvittelu ja yhdessä ruokailu ovat helppoja tapoja vahvistaa kylän yhteisöllisyyttä.
En ole mikään keittiöihminen, mutta syöminen erityisesti mukavassa seurassa on ihan parasta. Tupaani ei tupsahda yllätysvieraita niin kuin isovanhempieni aikaan oli tapana, poiketa vaihtamaan kuulumiset tuvan pitkän penkin päähän. Onneksi omalla kylälläni Kurhila-Hillilässä olen päässyt tapaamaan toisia kyläläisiä kyläyhdistyksen järjestämillä kyläkahveilla. Kerran kuussa on kahviteltu ja samalla juteltu jostain teemasta. Metsästysseura on kertonut kylän alueella liikkuvista pedoista ja onko niitä syytä pelätä. On vaihdettu vinkkejä puutarhanhoidosta, kuultu kylältä lähtenyttä opiskelijanuorukaista ja kansanedustajaa.
Kylä on enemmän kuin pelkkä paikka, se on yhteisö.
Kyläasiamiehenä pääsen kulkemaan kylillä pitkin Kanta-Hämettä. Usein huomaan ajattelevani, että tänne kylälle haluaisin muuttaa – siis jos en jo asuisi kotikylälläni. Törmään upeaan toimintaan ja yhteishenkeen. Erityisesti olen huomannut olevani kateellinen niille kyläläisille, joilla on mahdollisuus kylälounaaseen kerran viikossa tai kuukaudessa.
Mikä tekee kahvittelusta tai lounaasta kylä- sellaisen?
Sana kylä kertoo sen, mikä tekee lounaasta kylälounaan. Kylä on enemmän kuin pelkkä paikka, se on yhteisö. Kaikille avoin kahvitteluhetki tai ruokailu, josta ei ole tarkoitus selviytyä pois mahdollisimman nopeasti. Päämerkitys on minulle juuri sanassa kylä.
Kyläkahveilla ja -lounaalla halutaan tavata tuttuja ja vieraitakin. Uudet toivotetaan tervetulleeksi! Sallittua on kysyä, kukas sinä taas oletkaan ja ruveta juttusille vieraankin kanssa.
Matala kynnys
Kyläkahvit on usein tutussa yhteisessä paikassa kuten kylätalolla tai seurantalolla. Paikka on kotoisa. Kynnyksen yli on astuttu jo lapsena. Usein talo voi on tuttu myös remppatalkoista. Toisaalta mökkiläisen tai uuden kylään muuttajan on helpompi tulla sisään juuri sen kahvikupposen tai soppalounaan merkeissä. Jos vähän jännittää kynnyksen ylittäminen, voi tulla ihan hiljakseen vaan kahville.
Kyläkahvit on tulevaisuuden jalkautusalusta
Jokaisella kylällä ja asuinalueella pitäisi olla joku säännöllinen, kaikille avoin juttu. Kyläläiset sen tietäisivät ja oppisivat tulemaan. Kyläkahvit ovat ehkä kaikista yksinkertaisin juttu toteuttaa. Kylät tarvitsevat säännöllisen matalan kynnyksen tapaamishetken ja paikan, sen kylätalon, jotta palvelut eivät karkaa keskuksiin vaan voivat jalkautua kylille. Jossain tapauksissa palatakin kylälle, jos niitä ei enää ole. Uusi maakunta, sote-uudistus, Järjestö 2.0-hanke, hyte-toimijat ja lape-keskukset tarvitsevat paikkoja kyliltä ja asuinaluilta, joille ne voivat tarvittaessa jalkautua.
Kylälounaissa ja kyläkahveissa on mahdollisuuksia vaikka mihin. Niihin voidaan yhdistää myös palveluja, kuten hyvinvointiyrittäjien vastaanottoja, tuotemyyntiä tai taukojumppaa. Toisten tapaaminen, se yhteisöllisyys on kuitenkin sitä tärkeintä.
Leader-rahoituksella syntyy aitoa yhteisöllisyyttä.
Leader-rahoituksella syntyy aitoa yhteisöllisyyttä. Suurkiitokset toimintatavalle, joka arvostaa talkootyötä ja yhdessä tekemistä, jotta moni kylä ja paikalliskeskus on saanut viihtyisän ja tämän päivän vaatimukset täyttävän kokoontumistilan.
Artikkelikuva: Soppalounas on oleellinen osa Susikkaan kyläyhdistyksen järjestämää kyläpalvelupäivää. Kylätalon kunnostus on loppusuoralla. Rahoitus on saatu Leader-LounaPlussalta.
Elina Leppänen
Kirjoittaja on Hämeen Kylät ry:n kyläasiamies, joka auttaa käynnistämään uusia kyläpalveluja kuten kyläkahveja ja kylälounaita Kanta-Hämeessä Omalta kylältä Hämeessä -hankkeen turvin, ja joka toivoo että kylät ympäri Suomenmaan innostuisivat käynnistämään vähintäänkin kyläkahveja ja kutsumaan omille kahveilleen ja lounailleen niin naapurin peräkammarinpojan kuin kiinalaisen turistin.